*

Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto

JP Koskinen, Waltarin manttelinperijä

Olen vastikään lukenut kaksi Juha-Pekka Koskisen historiallista romaania, Ystäväni Rasputin (2013) ja Seitsemäs temppeliherra (2007), ja olen jo nyt sisäisesti pakotettu hehkuttamaan kirjailijaa Mika Waltarin manttelinperijänä.

 Koskisen kirjoitustyyli ja kieli on sopivan vanhahtavaa olematta kuitenkaan vaikeaselkoista, ja lisäksi hän tavoittaa erinomaisella tarkkuudella keskiaikaisen ihmisen maailmankuvan ja logiikan. Juuri henkilöhahmojen ailahtelevaisuus, päättäväisyydeksi naamioitu päämäärättömyys ja omien tekojen selittely parhain päin keskiajan (muka?)hartaan kristityn logiikalla tekee hahmoista niin eläviä ja waltarimaisen hykerryttävällä tavalla yhtä aikaa vakavia ja surkuhupaisia, ettei lukija voi kuin toiveikkaasti kannustaa heitä, samalla kuitenkin takoen tuskastuneena otsaansa heidän inhimillisen sokeutensa, epäkypsyytensä ja muiden luonteenheikkouksiensa vuoksi.

 1100-luvun ristiretkien melskeissä Jerusalemin kuningaskunnan tienoilla vaikuttavat Canmoren suvun miehet ovat samalla tavoin kohtalon koskettamia kuin Mikael Karvajalka ja Turms Kuolematon, toimien välillä kiihkeästi ideologisen vakaumuksen tai uskonnollisen valaistumisen ajamina, välillä taas ajelehtien eksyneinä ja langenneina moraalittomasta teosta toiseen. Ja jälleen waltarimaisella tavalla näiden vaihteiden välinen ero on joskus vain katsojan silmässä; samoin waltarimaisesti pienen ihmisen polku kietoutuu maailmanhistorian suuriin tapahtumiin ja merkittäviin hallitsijoihin. Vain Waltarin pakkomielteen hirviömäisistä ja manipuloivista naishahmoista Koskinen jättää (ainakin toistaiseksi lukemani perusteella) toistamatta.

 JP Koskinen (tässä asussa hän käyttää etunimilyhennettä uusimmassa kirjassaan) ei kuitenkaan jäljittele Waltaria, vaikka onkin ammentanut paljon esikuvaltaan. Koskisen teksti on nykykirjallisuuden tapaan vähemmän rönsyilevää ja vähemmän raskassoutuista, edeten taloudellisesti kohtaus kerrallaan tyhjäkäynnit pois leikaten. "Episodikirjallinen" rakenne ei kuitenkaan ole yhtä vauhdikkaan hollywoodmaisesti leikattu kuin vaikkapa Ilkka Remeksen teoksissa.

 Yksittäisiä kirjoja en tässä ryhdy arvioimaan – riittänee mainita, ettei juonenkuljetuskaan häpeä koti- tai ulkomaisten esikuvien rinnalla ja että nukkumaanmeno kyllä lykkääntyy tunneilla, mikäli illalla tarttuu Koskisen romaaniin. Tosin on myönnettävä, että wanhain aikain henkeä tavoitteleva kieli saattaa vaatia muutaman sivun verran totuttelemista, ennen kuin lukemiseen imeytyy tiiviisti mukaan.

 Koskisen tuotantoa en tässä listaa, siihen voi tutustua miehen omilla kotisivuilla:

http://www.jpkoskinen.com/?page_id=23

 Lopuksi selvitettäköön vainoharhaisimmille lukijoille, etten tunne koko miestä, en ole häneen millään tavoin sidoksissa tai yhteydessä enkä saa tästä ansaitusta kehumisesta rahaa tai edes kiitosta. :-) Voin vain maallikkona kirjallisuudenystävänä lämpimästi suositella JP Koskisen teoksia niille, jotka eivät vielä ole niihin tutustuneet.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Hämmästyttävää, että näin tuottelias kirjailija on jäänyt vähälle huomiolle. Täytyypä tutustua.

Jaakko Häkkinen

Joo, itsekin vasta äsken näin kirjaston uutuushyllyssä teoksen Ystäväni Rasputin ja ihmettelin kuka JP Koskinen... Ehkä historialliset romaanit ansaitsisivat oman hyllynsä kirjastoihin siinä missä scifi ja fantasiakin, koska nyt yksittäiset kirjailijat hukkuvat kymmeniin kasvottomiin hyllymetreihin "kaunokirjallisuutta". Vain Finlandia-ehdokkaat tai muuten kovasti julkisuudessa olleet muistetaan laajemmin.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset