*

Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto

Suomen kielen kehitys konkreettisesti

Ajattelin, että voisi olla tarvetta esittää konkreettisten lause-esimerkkien avulla, kuinka nykyiseen suomen kieleen on päädytty vuosituhansien kehityksen kautta. Esimerkkivirkkeeseen olen valinnut kantauraliin palautuvia sanoja (äänteistöltään sekä paljon muuttuneita että vähän muuttuneita) sekä muoto-opillisia tunnuksia kuten sijapäätteitä.

 On huomattava, että kansanmurteet ovat luonnollista kieltä. Kirjakieli eli standardisuomi on keinotekoinen rakennelma, jossa sekoittuvat länsi- ja itämurteiden ainekset, ja vieläpä epäjohdonmukaisesti: esimerkiksi saman sanatyypin sisällä on eri sanat valittu eri murteista. Niinpä meillä on vene eikä venhe tai veneh (< kantasuomen *veneh) mutta perhe eikä pere tai pereh (< kantasuomen *pereh).

 Ääntöohjeita: ŋ ääntyy kuten suomen ng mutta lyhyenä; δ ääntyy soinnillisena dentaalispiranttina kuten englannin th sanoissa this ja mother; ë ääntyy kuten viron õ eli jotain e:n, ö:n ja o:n väliltä (tätä on vaikea selittää suomalaiselle).

 Muutokset edellisestä vaiheesta on lihavoitu. Kaikkien esimerkissä esiintyvien äänteenmuutosten tarkasta ajoituksesta ei ole varmuutta, mutta isoja virheitä ei pitäisi olla.

 

 Myöhäiskantaurali (n. 2000 eKr. arviolta Kaman alajuoksulla Uralin länsipuolella)

Iśa püŋim, käkta kalaj sewik; wäŋiw kalamsi šiŋiriŋ ëmtaka-sän.  

[Isja pyngi-m, käkta kala-j sewi-k; wängiw kala-msi shingiri-ng ëmta-ka-sän.]

'Isä pyyn, kaksi kalaa syö; vävy kalansa hiirelle antakoon.'

 

 Länsiuralilainen murre (n. 1500 eKr. arviolta Ylä-Volgan ja Okan alueella)

Iśa püŋim, kakta kalaj sewik; wäŋiw kalamsi šiŋiriŋ amtaka-sän.

[Isja pyngi-m, kakta kala-j sewi-k; wängiw kala-msi shingiri-ng amta-ka-sän.]

'Isä pyyn, kaksi kalaa syö; vävy kalansa hiirelle antakoon.'

 

 Varhaiskantasuomi (n. 1000 eKr. arviolta Laatokan ja Äänisen eteläpuolella)

Iśa püŋin, kakti kalaj sewik; wäŋü kalansi šiŋiriŋ antakoson.

[Isja pyngi-n, kakti kala-j sewi-k; wängy kala-nsi shingiri-ng anta-ko-son.]

'Isä pyyn, kaksi kalaa syö; vävy kalansa hiirelle antakoon.'

 

 Keskikantasuomi (n. 500 eKr. arviolta Laatokan ja Äänisen eteläpuolella)

Isa püvin, kakci kalata sööpä; vävü kalansa šiirilen antakoson.

[Isa pyvi-n, kaktsi kala-ta söö-pä; vävy kala-nsa shiiri-len anta-ko-son.]

'Isä pyyn, kaksi kalaa syö; vävy kalansa hiirelle antakoon.'

 

 Myöhäiskantasuomi (n. 200 jKr. Viron alueella)

Isa sööpiün, kakci kalaδa; vävü antakohon kalansa hiirelen.

[Isa sööpi pyy-n, kaktsi kala-đa; vävy anta-ko-hon kala-nsa hiire-len.]

'Isä syö pyyn, kaksi kalaa; vävy antakoon kalansa hiirelle.'

 

 Muinaishäme (n. 1000 jKr. Lounais-Suomessa)

Isä syöpi pyyn, kaksi kalaδa; vävy antakohon kalansa hiirellen.

[Isä syöpi pyy-n, kaksi kala-đa; vävy anta-ko-hon kala-nsa hiire-llen.]

'Isä syö pyyn, kaksi kalaa; vävy antakoon kalansa hiirelle.'

 

 Nykysuomi

Isä syö pyyn ja kaksi kalaa; vävy antakoon kalansa hiirelle.

[Isä syö pyy-n ja kaksi kala-a; vävy anta-koon kala-nsa hiire-lle.]

'Isä syö pyyn ja kaksi kalaa; vävy antakoon kalansa hiirelle.'

 

Muutokset eivät ole kauhean suuria ottaen huomioon kuluneet neljä vuosituhatta: esimerkiksi kantauralin sana *kala on edelleen asussa kala. Vaatii kuitenkin jo äännehistorian tuntemusta, että pystyisi hahmottamaan sanan *šiŋiri sanan hiiri esimuodoksi tai sanan *ëmta- sanan antaa esimuodoksi.

 

P.S. Täältä löytyy laatimani oppimoniste Kantauralia ulkomaan eläville.

Täältä löytyy karttasarja suomen kielen esimuotojen puhuma-alueista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (32 kommenttia)

Jaakko Häkkinen

Laitoin tämän blogiini, koska ihmisillä on täällä matalampi kynnys kysellä verrattuna henkilökohtaisen sähköpostin kirjoittamiseen.

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Vielä esimerkit myöhäis- tai muinaissavosta, -karjalasta ja -pohjanmaalta!

Jaakko Häkkinen

Joo, voisi laittaakin. Mutta näin suppeassa esimerkissä ei kummoisia eroja oikeastaan näkyisi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mukavaa nähdä joku kirjoitus tuoltakin alalta, vaikka asiantuntemukseni ei riitä kommentoimaan mitenkään. Käytän tilaisuutta kysyäkseni mistä juontuu sellainen ilmeikäs ominaisuutta kuvaavan tarkentavan verbin käyttö, johon kiinnitiin huomiota Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa.
Esim Piippolassa minulle sanottiin, kun kuvailin keliolosuhteita: "ja sie vaan ajaa törötät". Tai "mennä kipaista".

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

En malta olla kommentoimatta, anteeksi. - Tuo on mielestäni suomen kielen mainio ominaisuus, tuollainen uusien verbien määrittelyrakenne: sanot vaikkapa "hän kävellä lonttasi", ja käytät tätä riittävän monta kertaa, tulee määritellyksi verbi "lonttaseminen", jota voi jatkossa käyttää yksinään.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei täällä etälässä ainakaan lännessä tuollaista kielellistä rikkautta harrasteta. Täytyypi yrittää ottaa käyttöön. vois sauvakävelijöistä sanoa viipottaa tikkasi.

Jaakko Häkkinen

Margareta, kyseessä on erityisesti savolaismurteista tuttu ilmiö, jonka virallista nimeä en nyt löydä. Muistelen jotain sen kaltaista kuin "koloratuurirakenne", mutta Google ei anna sillä yhtään osumaa... Rakenteen toinen verbi on aina hyvin värikäs ja kuvaileva, ja se voi olla jopa ihan itse keksitty.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Niin ajattelinkin että se on levinnyt noille Pohjanmaan seuduille Savosta.
Minusta se on erittäin viehättävää kielenkäyttöä. Onkin jäänyt mieleeni tuo ajaa töröttää kun se oli niin erinomaisen kuvaava; juuri ajokortin hankkineena vanhalla rötisköllä liukkailla kapealla talvitiellä, on siinä töröttämistä

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #11

Jos nyt en aivan väärässä ole niin esimerkiksi Veikko Huovinen havukkalaisineen harrasti tätä sanankäytön tyyliä ... vastaavasti substantiiveja voi määritellä vaikkapa rakenteella "lapsen mukelo".

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #12

Tytön tyllerö on kai aika tavallinen.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #11

Jotkut tällaiset ilmaukset kuuluvat melkein yleiskieleenkin, esim. "istua jököttää" tai "katsoa toljottaa".

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #14

Istua nakottaa, seistä torrottaa, juosta jolkuttaa, puhua papattaa, laulaa lurittaa, olla öllöttää, j.n.e. ...
(Lisäksi karjalaismummollani oli "syvvä mäkyttie", "juvva räbävyttie", y.m. )

Kuinkahan nämä käännetään ruotsiksi tai englanniksi?

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #15

Juha Kuikka:
"Kuinkahan nämä käännetään ruotsiksi tai englanniksi?"

Ei niitä varmaan voi sujuvasti kääntää... sanontojen jälkiosiin liittyy usein niin erikoistuneita ja tunnepitoisia merkityksiä, että ilmaisun kääntäminen vaatisi kokonaisen lauseen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #16

Onko mitään muuta kieltä joka olis yhtä sujuva kuvaamaan ihmisen toimintaa kuin suomi?

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #17

"Onko mitään muuta kieltä joka olis yhtä sujuva kuvaamaan ihmisen toimintaa kuin suomi?"

En tiedä... Voi olla hankala tutkia sellaista objektiivisesti.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #18

Ehkä, mutta käytänössä voi. Kerro joku ihmistieteiden tieteellinen termi jolla et löydä suomalaista riittävän tarkkaa vastinetta?

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #19

"Ehkä, mutta käytänössä voi. Kerro joku ihmistieteiden tieteellinen termi jolla et löydä suomalaista riittävän tarkkaa vastinetta?"

Tuohan on eri asia. Mutta kuinka määritellään, mikä on toiminnan sujuvaa kuvaamista? Onko sujuvuudelle mitään absoluuttista mittaria? Suomessa saattaa tarvita vähemmän sanoja kuin jossain muussa kielessä, mutta ne sanat ovat pitkiä eli niissä on enemmän äänteitä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #22

Kielellinen ilmaisu on aina suhteessa kontekstiin. Eikä sitä tarttee mitata. Kaikki tiede ei ole mittaamista. Voi sitä muutenkin analysoida, eli erottaa olennaisen. Tarkoitan sujuvalla kuvaamisella suunnilleen samaa kuin ilmaisuvoima ja tarkkuus. Suomen kieli esimerkiksi erottelee äly, viisaus, järki jne mitkä löytyy tosin muissakin kielissä.
Em. reflektio on tullut siitä, että jotkut väittävät ettei esim. psykologian terminologia muka voi suomentaa.
En todellakaan rupea argumentoimaan mistään kielitieteestä josta en tiedä mitään. Minua vaan kiinnostaisi kovasti vertaileva kielitiede ja nimenoman siltä kannalta miten kieli jäsentää todellisuutta.
Jos minulla olisi ollut helpompaa oppia kieliä ja olisin vähän nuorempi voisin ajatella tällaista oppialaa.

Jos ei, jos ei tietä ois, vanhat lehmätkin lentää vois.
Oletko kuullut sellaista sananlaskua?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #15

Torrottaa en ole ikinä kuullut, oletko ite keksinyt?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #27
Alexius Manfelt

Jaakko hyvä, kiitos todella mielenkiintoisesta blogikirjoituksesta. Ja eritoten hienosta karttavinkistä, sieltä selviää todella hinosti kielen kullku kautta historian.

Alexius Manfelt

Jaakko hyvä, varmaan antanet anteeksi, että julistan kaikelle kansalla todella mielenkiintoisen sivustolöydön. Eli menemällä sivustolle: http://www.elisanet.fi/alkupera/Index.html niin löytää todellisen aarteiston suomalaisuudesta - siitä kielellisestä eritoten.

Nyt tiedän miten iltojani vietän!

Tapio Vehmaskoski

Kiitos minunkin puolestani.

Nyt tuli luettavaa iltapuhteiksi.

Jaakko Häkkinen

Kiitos, Alexius, ja hienoa jos kiinnostusta riittää! Esihistoria tuppaa koululaitoksessamme jäämään historian jalkoihin, ja esihistoriallisista kielistä ja niiden puhuma-alueista voi kertoa vain historiallinen kielitiede, jonka olemassaolostakaan kovinkaan moni ei valitettavasti ole tietoinen.

Suomalaistyyppisen vokaalisoinnun iästä (esim. milloin *isa, milloin isä) on eriäviä käsityksiä, mutta viimeaikaisten tulosten vuoksi olen nyt kallistunut sen nuoruuden puolelle.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Mielenkiintoista! Mistä lähteistä nuo melkein 4 000 vuotta vanhat näytteet, fonetiikkaa myöten, on saatu?

Jaakko Häkkinen

Historiallisen kielentutkimuksen aikakoneesta! Ne ovat rekonstruktioita, jotka perustuvat sukukielten vertailuun, sisäiseen rekonstruktioon sekä lainasanatutkimukseen eli kontaktikielten vertailuun. Tällä menetelmällä mm. kantaindoeuroopan laryngaalit rekonstruoitiin jo ennen kuin heetin kieli löytyi ja vahvisti asian.

Täysin varmasti tarkkaa foneettista arvoa ei ole ihan joka äänteen kohdalla mahdollista sanoa, mutta yleensä kielihaarojen edustuksen perusteellinen kartoittaminen ei jätä kovin monia mahdollisuuksia. Kantauralin kohdalla erimielisyyttä on lähinnä ollut takaisen illabiaalivokaalin korkeudesta: oliko se ë vai ï. Mutta kyllä kantauralilainen viestin silti ymmärtäisi, ääntäisi sen sitten kumpana tahansa. :-)

Toinen vanha kiistakohta on ollut vokaalisoinnun ikä, eli kuinka kauan esim. ä on esiintynyt jälkitavuissa a:n rinnalla.

Kirjallisuutta menetelmästä Google booksissa:
https://www.google.fi/search?tbm=bks&hl=fi&q=histo...

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Yay! (amerikkalainen lausahdus). Mikä on vanhin tunnettu transkriptio (a) näistä mainituista kielistä (b) suomen kielestä?

Jaakko Häkkinen

Muinaisunkaria on kirjoitettu noin 1000-luvulla, muinaispermiä noin 1300-luvulla ja suomea 1500-luvulla, tosin satunnaisia sanoja on vähän vanhempiakin. Novgorodin tuohikirjeessä 1200-luvulta on karjalan sukuista kieltä.

Tapio Vehmaskoski

Kieli ei ole politiikkaa ja kieli on politiikkaa.

Kielemme on vanhempi kuin 150 vuotta.
http://www.kotimaassa.fi/index.php?article_id=2333...

Myöhäisessä valtiossa nimeltä "Suomi" ei kehdata antaa arvostusta kielellemme. Ylin valtionjohto ei ollut juhlistamassa.

Jaakko Häkkinen

"Suomen kielen 150-vuotisjuhlaa juhlitaan Hattulassa kesällä 2013"

Olipa outo otsikko - kysehän oli suomen kielen VIRALLISUUDEN 150-vuotisjuhlasta.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Jaakolle kiitokset hienoista sivuista.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Heips kielinikkari, Miten kääntyisi tahi vääntyisi lause "saapuipa mies Bysantista, kauppias tuo Kostin-maalta" (Kostin-maa = Konstantinopoli) n.800-luvun lopun rautakauden Suomelle? Tokihan Suomalaiset Varjaagien jälkihuumassa tunsivat kyseisen valtakunnan.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset