*

Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto

Pelastakaa lie-verbi!

Sana lienee näyttää olevan muuttumassa kansan käytössä partikkeliksi eli kivettyneeksi, taipumattomaksi sanaksi: sitä käytetään kasvavassa määrin olla-verbin kanssa niin kuin esimerkiksi partikkeleja ehkä, kai, varmaan ja vissiin. Wikipediassa sanotaan: "Eräissä murteissa muoto lienee on partikkeli, esimerkiksi Matti lienee tulee illalla kotiin."

 Oikeasti lienee on yksikön kolmannen persoonan potentiaalin preesensmuoto verbivartalosta lie- aivan kuten antanee on vastaava muoto verbivartalosta anta-. Jälkimmäisen perusmuoto eli I infinitiivi on antaa, mutta ensimmäisestä ei perusmuotoa (joka olisi liedä) muodosteta lainkaan – sana on nimittäin sulautunut osaksi olla-verbin paradigmaa, jossa I infinitiivi on olla. Lie-vartaloa käytetään aktiivin potentiaalissa, kun taas aina muulloin, myös passiivin potentiaalissa, käytetään olla-verbiä (oltaneen).

 Potentiaali on muutenkin suomen kielen neljästä moduksesta eli tapaluokasta hankalin: näkee jopa muotoa olnee, kun oikeampi olisi ollee (koska ln-konsonanttiyhtymä on kantasuomessa muuttunut ll:ksi), vaikka sekin on väärin, koska pitää sanoa lienee. Potentiaalilla ilmaistaan mahdollisuutta ('saattaa olla'), ja sen voi epävarmuuden iskiessä hyvin korvata sanaliitolla: lieneesaattaa olla, voi olla, on ehkä, on kai jne.

 Sinänsähän ei ole outoa, että 'olla'-merkityksisen verbin paradigmaan on lainattu muita verbivartaloita. Indoeurooppalaisissa kielissäkin tämä on yleistä, esimerkiksi englannissa perusmuoto on be, mutta taivutusmuodot ovat ihan muuta lähtöä (I am, you are, he is). Ero palautuu jo indoeurooppalaiseen kantakieleen.

 Suomessakaan lie-vartalo ei ole mikään äskettäinen päähänpisto, jonka joku kiero savolainen on kiusallaan sepittänyt muiden kiusaksi, vaan se palautuu jo vanhimpaan sanastokerrostumaan: lie- periytyy kantauralin verbistä *lexi- (x ääntyy kohisevana h:na). Saamessa se on kokonaan syrjäyttänyt olla-verbin vastineen (esim. pohjoissaamen mun lean 'minä olen'), joka sekin on ikivanha ja periytyy kantauralin verbistä *wo(x)li-.

 Muiden uralilaisten kielten perusteella näiden verbien merkitykset ovat alkuaan olleet erilaiset. Lie-sanan vastineilla esiintyy laajalti merkitys 'tulla joksikin', ja tästä on unkarissa kehittynyt futuurinen eli tulevaisuuteen viittaava käyttötapa: itthon vagyok 'olen kotona' vs. itthon leszek 'tulen olemaan kotona'. Unkarissa siis se sama verbi, joka suomessa on tunkeutunut olla-verbin paradigmaan yhdessä tapaluokassa, on tunkeutunut siihen yhdessä aikamuodossa.

 Suomessa lie-verbi ei ole säilynyt missään muussa käytössä, eli sitä ei voida nimittää itsenäiseksi verbiksi, vaikka se alun perin sellainen olikin. Se on siksi erittäin uhanalainen: aktiivin potentiaali olla-verbin paradigmassa on sen ainoa käyttöala!

 Pelastakaa tämä tuhansien vuosien ikäinen verbivanhus, jota uhkaa sanojen vanhainkoti eli muumioituminen taipumattomaksi partikkeliksi. Seuraava vaihe onkin sitten sanojen hautuumaa eli katoaminen kielenkäytöstä, koska harvakseltaan esiintyvä lie(nee) ei voi kilpailla sellaisten nuorempien ja vireämpien samanmerkityksisten partikkelien kuin ehkä, kai, varmaan ja vissiin kanssa.

 

Olemisen potentiaali:

Preesens: lienen 'saatan olla', lienet 'saatat olla', lienee 'saattaa olla', lienemme 'saatamme olla', lienette 'saatatte olla', lienevät 'saattavat olla'

Imperfekti: lienin 'saatoin olla', lienit 'saatoit olla', lieni 'saattoi olla', lienimme 'saatoimme olla', lienitte 'saatoitte olla', lienivät 'saattoivat olla'

Perfekti: lienen ollut 'olen saattanut olla' jne. (kuten preesens, monikossa: olleet)

Pluskvamperfekti: lienin ollut 'olin saattanut olla' jne. (kuten imperfekti, monikossa: olleet)

Eventiivi eli potentiaalin konditionaali: lienisin 'saattaisin olla', lienisit 'saattaisit olla', lienisi 'saattaisi olla', lienisimme 'saattaisimme olla', lienisitte 'saattaisitte olla', lienisivät 'saattaisivat olla'

Eventiivin perfekti: lienisin ollut 'olisin saattanut olla', lienisit ollut 'olisit saattanut olla', lienisi ollut 'olisi saattanut olla', lienisimme olleet 'olisimme saattaneet olla', lienisitte olleet 'olisitte saattaneet olla', lienisivät olleet 'olisivat saattaneet olla'

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän POOL kuva
Olli Porra

Hyvä kannanotto. Lienee-sanaa lienee kuitenkin mahdotonta pelastaa. Kielikorvamme ei enää hallitse muittenkaan potentiaalimuotojen oikeaa käyttöä. Jopa kirjallisesti oppineitten kielenkäytössä saattaa tavata muotoja ollee tai jopa ollenee. Lienee-sanan imperfekti niin kuin sekamuoto eventiivikin ovat aina olleet kelvottomia korrektiin kielenkäyttöön, vaikka niitä onkin esiintynyt itämurteissa ja kansanrunoudessa. Lienee-sana saisi mieluummin vaikka kadota kuin yleistyä partikkelina kuten "Hän lie tulee huomenna".

Jaakko Häkkinen

Kielipoliisi on tosiaan ollut voimaton kansan syvien rivien näkemyksiä vastaan; äskenhän tunnustettiin "alkaa tekemään" -rakenne.

Silti en vielä ole aivan yhtä pessimistinen kuin sinä. :-)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Mikä blogi tämä lie,
jo verbille avautui tie,
ei sitä kukaan sinulta vie...

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Kyllä minäkin sitä käytän. Valitettavasti se lie tyyliseikka tällä hetkellä. Se kuulostaa vanhahtavalta ja istuu huonosti esim.nuorison suuhun.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Minäkin käytän vanhasta tottumuksesta.

Eniten nykykielessä särähtää korvaan possessiivisuffiksien puute, minun kirja jne.

Jaakko Häkkinen

Totta, tyyliseikat vaikuttavat, ja tämän käyttö ei liene "coolia" tällä hetkellä. Nuoriso haluaa aina olla "edellä" vanhisoa.

Käyttäjän JyrkiLappi-Seppl kuva
Jyrki Lappi-Seppälä

Ei tarvitse takaperoisesti rakentaa tai henkiin herättää täydellistä paradigmaa lie(nee)-potentiaalista.

Riittää kun pelastetaan edes olla-verbi.

Vajaaparadigmaisia verbejä on paljon. Mutkikkaampia ovat tapaukset, joissa saman verbin kahdesta eri infinitiivimuodosta syntyy hieman erilaiset paradigmat. Esim.

himota: himoan, himoat...
himoita: himoitsen, himoitset...

tai nominien puolella

kannel: kantelen, kannelta...
kantele: kanteleen, kanteletta...

manner: manteren, mannerta...
mantere: mantereen, manteretta...

piennar: pientaren, piennarta...
pientare: pientareen, pientaretta...

Jaakko Häkkinen

Aivan totta, Jyrki, melkoinen osa sanastostamme on jo joutunut toisen sanan proteeseiksi. Lie-verbi on kuitenkin tärkeä myös ilmaisullisen rikkauden lähteenä, koska ainakin minun suussani se muodostaa vaivattomasti myös menneitä aikamuotoja. Tavallisilla verbeillä tällainen ei ole yleisesti harrastettua: kukaan ei sanone "antani" merkityksessä 'saattoi antaa', mutta "lieni" luiskahtaa suusta tuiki vaivattomasti.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Katsoimpa vanhasta sanomalehdestä miten lienee on ennen ollut käytössä (12.11.1889 Hämeen Sanomat no 91). Yhdellä aukeamalla jo vaikka kuink monessa yhteydessä. Kato on todellakin käynyt: http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/binding/35...

Liekö niin, että eri puolilla Suomea käyttö on ollut aikoinaan jo erilaista? Hyvä sana, ihan käyttökelpoinen ilmaisemaan mahdollisesti tapahtuvaa tai tapahtunutta.

Jaakko Häkkinen

Wikipedian mukaan koko potentiaalimodus oli täysin tuntematon eräissä länsimurteissa, joten ei ihme, jos lie-verbin käytössäkin on ongelmia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Potentiaali

Käyttäjän JyrkiLappi-Seppl kuva
Jyrki Lappi-Seppälä

no liemi kyllä minullakin luiskahtaa suuhun vaivattomasti, mutta mahtaneeko lieni-tyyppisiä muotoja ollenkaan tarvita? Menneen ajan potentiaalin voi useimmiten ilmaista perfektillä tähän tapaan:

pr. ostanee
prf. lienee ostanut

pluskvamperfektikin onnistuu:
lienee ollut ostanut

varsinainen menneen ajan potentiaali olisi kai jo vanhastaan
"ostaneisi"

Mahtaisiko sellaisenkaan muodon comeback enää onnistua?

Jaakko Häkkinen

Olisihan "ostani" huomattavasti kätevämpi kuin "lienee ostanut", imperfektin ja perfektin viittaus- ja tapahtumahetken välinen suhdekin poikkeaa toisistaan, joten ilman aitoa imperfektiä menetetään ilmaisun tarkkuutta.

Hahmottaminenkin on helppoa ja natiivipuhujalle automaattisesti oikea sellaisten samoin päättyvien verbien kuin "paNEE : paNI" tarjoaman mallin vuoksi.

Ei kai tuo "ostaneisi" viittaa menneeseen aikaan kuin turkulaisilla? :-) Tuo on juuri eventiivi, jossa potentiaali ja konditionaali yhdistyvät.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eventiivi

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Hyvä blogi, olen taannoin pohtinut noita lie-verbin imperfektimuotoja, en tiennyt niitä olevankaan! Mutta "lie" näyttää taipuvan yhtenevästi NIELLÄ-verbin kanssa. Silloin teoreettiseksi perusmuodoksi kävisi LIENNÄ. ??

Käyttöä lienemiselle lienee enemmänkin kuin moni luullee...

1) Atomifysiikka. Esim. elektroni lienee jossain kehällään elektronipilvessä, vaikkei sen paikkaa varsinaisesti voi tietää.

2) Filofofia. Eksistentiaalisen epävarmuuden maksimi = Pohtinen, siksi lienen.

3) Politiikka ja urheilu, jossa meriselityksille lienee tarvetta näköpiirissä olevassa tulevaisuudessakin, mutta itseään ei saa puhua pussiin lopullisesti, ilman takaporttia.
- "Lienin unohtanut ilmoittaa sen verottajalle."
- "Vika lieni suksien voitelussa."

Jaakko Häkkinen

Hyviä laajennuksia, Perttu! Mikä muu tekeminen kuvaisi paremmin vaikkapa Schrödingerin kissaa kuin lieneminen? Lieneminen myös korvaa eettisemmällä tavalla suoran valehtelun: "Talonmies lieni syynä positiiviseen doping-näytteeseeni..."

Lie-verbivartalon perusmuodon repäisin samanlaisilta ja samankaltaiseen kantauralin asuun palautuvilta verbeiltä kuten viedä; siksi liedä. Vasta potentiaalin tunnus kuitenkin tekee sanasta olevaisen, ja silloin lienee kaksi mahdollista perusmuotoa: lienetä tai liennä, ehkä murretaustasta riippuen.

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

tuntuu kotoisammalta: talonmies liennyt syynä

?

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #23

Timo, nyt laitoit pureskeltavaa...
Mutta päädyn siihen, että partisiippimuoto edellyttää aina pääverbiä: suomeksi ei sanota "mies juossut" vaan "mies on juossut" tai "juossut mies".

"Liennyt talonmies"... Itse asiassa sen pitäisi varmaan olla "lienyt" kuten "vienyt". Paitsi tietysti, jos se olisi potentiaalin partisiippi - silloin "lien(e)nyt" olisi oikein.

Schrödingerin talonmies: sulkeutuu viikoksi asuntoonsa ryyppäämään, eikä kukaan tiedä, onko hän elossa vai kuollut. :-) = "Asuntoonsa liennyt talonmies!"

Tällainen laajennus lie-verbin käyttöalaan voisi olla ihan tarpeellinenkin, ja se lähestyisi sukukielten merkitystä 'tulla joksikin'. Potentiaalin roikottaminen mukana tekisi verbistä 'mahdollisesti olemista'. Suomesta tulisi filosofien kieli, ja maailmankaikkeus avautuisi edessämme aivan uudella tasolla! ;-)

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen Vastaus kommenttiin #24

Korjaan vielä tuota omaa esimerkkiäni, että elektroni lienee pilvessä, KOSKA sen paikkaa ei voi tietää. Ei siis vaikka, vaan koska. Tällöin lienemisen todellinen kielellinen potentiaali avautuu positiivisella tavalla, vaikka itse eletronin varaus onkin negatiivinen.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #26

Perttu, olet runoilija-filosofi! :-D

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Minulla on tapana viljellä kosolti "lienee" -verbiä kirjallisessa ilmaisussa, koska käytän muutoinkin paljon potentiaalia. Olen kuitenkin pari kertaa törmännyt sellaiseen outoon ilmiöön, että olen saanut tuta nälvimistä netissä juuri tuon "lienee" -ilmaisun käyttämisestä. Ikäänkuin kyseessä olisi jo nyt jollain tavoin arkaistinen ilmaisu, jota normaalit kirjoittavat eivät hyödynnä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ei ole juolahtanut mieleen korvata "lienee", joskin saattaa olla lienee uudenaikaisemmalta kalskahtava:)

Ja ns. tavallisen kirjoittajan näkökulmasta: Onni oli hyvä äidinkielen opettaja, Anna-Liisa Mäenpää. Muistuu sentään jotain mieleen vaikka on työelämänsä ajan kirjoittanut lähinnä vieraita kieliä.

Jaakko Häkkinen

Hälyttävä tieto, Juha! Voisiko tuollainen nälviminen johtua suoraan siitä, ettei nuoriso enää lue vanhaa kirjallisuutta ja jää siksi tyystin osattomaksi lienemisen autuudesta? :-)

T Piepponen

On lienee liioiteltua pelätä, että lietsominen loppuisi.

Niin pitkään kun on suomalaisia on lie lietsojiakin.

Taisto Merilä

Liennytys lienee vaihteeksi lieventynyt, mutta lienetyksen potentiaali liekehtii – jos et usko retroiluun, niin vilkaisepa suosittuja etunimiä: http://www.stat.fi/tup/tilastokirjasto/etunimet.html

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

Lieneekö multa jäänyt tuo hiipumishuomio tekemättä koska ite kyseistä sanaa melko ahkerasti käytän.

Jaakko Häkkinen

Murretausta voi tehdä eroa - savolaisilla "liekkö tuo ihan noenkaa" on ihan yleinen tokaisu, mitä olen kuullut. :-)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Ole liemättä! ...Lienemättä!

Juhani Nurminen

Niinhän se on, että kieli muuttuu, kuten minäkin. Ja hyvä niin. Se tarkoittaa sitä, että kehitys kehittyy - kohta "vaikutan" ;-)

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset